Tulos, aikataulu ja budjetti.
Näiden kolmen kriteerin valossahan projektien onnistumista on perinteisesti totuttu arvioimaan.
Toisin sanoen onnistunut projekti on sellainen, joka on saavuttanut alkuperäiset tulos-, aikataulu- ja budjettitavoitteensa. Lähtökohtana on tällöin se, että näiden kriteerien täyttymistä ja siten koko projektin onnistumista voidaan mitata ja arvioida objektiivisesti.
Tällainen ajattelu kuitenkin jättää huomiotta sen tosiseikan, että projekteja arvioivat aina ihmiset omista lähtökohdistaan käsin.
Niinpä eri ihmiset saattavat tulkita em. "virallisten" onnistumiskriteerien täyttymistä hyvinkin eri tavoin. Jos esimerkiksi on jonkun arvioijan organisaatiopoliittisissa intresseissä tulkita projektin onnistumista jollain tavoin, hän tekee sen riippumatta siitä, mitä jokin ”virallinen” mittari näyttää.
Toisaalta on myös muistettava, että arviointi on aina suhteellista: 10 000 euron budjetinylitys tulkitaan 20 000 euron projektissa täysin eri tavalla kuin miljoonan euron projektissa!
Projektin arviointi ei ole objektiivista mittarointia
Objektiivisen mittaroinnin sijaan projektien onnistumisen arvioinnissa on aina ennemminkin kyse tulkintojen tekemisestä.
Vaikka siis projekti tiettyjen mittarien valossa näyttäytyisikin epäonnistuneena, se voidaan haluttaessa kuitenkin aina pyrkiä tulkitsemaan onnistuneeksi jollain muulla kriteerillä. Ja päinvastoin.
Näin ollen onnistunut projekti onkin viime kädessä sellainen, jonka jälkeen projekti yleisesti tulkitaan onnistuneeksi sitä arvioivien ihmisten keskuudessa. Tällä taas ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, miten hyvin projekti on saavuttanut alkuperäiset aikataulu-, budjetti- tai tulostavoitteet.
Ennemminkin kyse on siitä, millaista tarinaa projektista ja sen onnistumisesta halutaan yrityksessä kertoa – ja myös yleisesti kerrotaan.
Projektia arvioitaessa kannattaa muistaa, että arviointi ei ole koskaan absoluuttista. Usein tässäkin yhteydessä paras tarina voittaa.
Kuva: Gerd Altmann / Pixabay