Työhyvinvointi ja työssä jaksaminen puhuttavat nykyään paljon. Näin on myös monissa projekteja tekevissä yrityksissä.
Eikä ihme. Loppujen lopuksihan ihmiset niitä projekteja tekevät. Heidän hyvinvointinsa näkyy väistämättä myös projektien tuloksissa – hyvässä ja pahassa.
Jos ihmiset eivät voi hyvin, ei projektibisneskään voi hyvin.
Ikävä kyllä monella yrityksellä olisi tässä suhteessa vielä kehitettävää. Projektityöhön liittyvä stressi ja työuupumus ei välttämättä ole mitenkään poikkeuksellista monessakaan organisaatiossa.
Syitä tähän voi tietysti olla monia. Usein yksi keskeinen tekijä saattaa kuitenkin liittyä siihen, miten projektityötä ja sen johtamista yrityksissä ylipäänsä lähestytään.
Työhyvinvointi ja mekanistinen projektiajattelu
Vielä nykyäänkään ei ole mitenkään tavatonta, että projekteja käsitellään organisaatioissa ikään kuin hallittavina koneina.
Ihmisten työhyvinvoinnin kannalta tällaiseen mekanistiseen lähestymistapaan voi liittyä ainakin kolme ongelmaa:
- Ihmisten käsittely resursseina. Mekanistisessa projektiajattelussa ihmiset näyttäytyvät lähinnä projekteissa hyödynnettävinä resursseina. Tällöin heitä on helppo myös käsitellä sellaisina. Esimerkiksi sama henkilö saatetaan osoittaa useampiin yhtäaikaisiin projekteihin, koska paperilla hänellä on siihen aikaa – vaikka käytännössä näin ei olisikaan. Tämän seurauksena hänen työkuormansa kasvaa helposti kohtuuttomaksi.
- Tarkka kontrollointi. Mekanistisessa projektiajattelussa päähuomio on perinteisesti keskittynyt projektien ennakkosuunnitelmiin ja niiden toteutumisen tarkkaan kontrollointiin. Niinpä projektityötä tekeviltä usein edellytetään monenlaista raportointia. Kaikki tällaiseen hallinnolliseen työhön käytetty aika on kuitenkin aina pois varsinaisesta projektityöskentelystä, mikä voi olla omiaan lisäämään ihmisten kokemaa stressiä.
- Projektipäällikön merkityksen ylikorostaminen. Mekanistisessa projektiajattelussa projektien onnistuminen on pitkälti kiinni projektipäälliköstä. Siten projektipäällikön harteille ladataan helposti jopa epärealistisia odotuksia. Tämä taas voi olla omiaan lisäämään projektipäällikön kokemaa stressiä ja riittämättömyyden tunnetta työssään – vaikka käytännössä häneltä vaadittaisiin mahdottomia.
Toisin sanoen projekteihin liittyvillä ajattelutavoilla voi olla merkitystä myös ihmisten työhyvinvoinnin kannalta. Projekteja tekevissä yrityksissä olisikin monasti hyvä kiinnittää huomiota siihen, miten projektityötä niissä yleisesti ottaen lähestytään.
Monta kertaa ensiaskel työhyvinvoinnin parantamiseen voisi olla tarkastella kriittisesti projekteihin liittyviä ajattelutapoja yrityksessä.
Kuva: Gerd Altmann / Pixabay