Yleisimpiä ongelmia projekteja tekevissä yrityksissä on se, että projekteista ei tunnuta oppivan riittävästi. Samoja virheitä toistetaan ja sama pyörä keksitään uudelleen ja uudelleen eri projekteissa.
Siitäkin huolimatta, että projekteissa kuitenkin opitaan koko ajan. Jokaikisestä projektista jää väistämättä käteen monenlaisia oppeja. Lähtien ihan siitä, kannattaako vastaavaan projektiin ryhtyä toiste.
Kokonaan toinen juttu on se, miten saatuja oppeja pystytään hyödyntämään muissa projekteissa.
Tätä ongelmaa on pyritty yrityksissä tyypillisesti ratkaisemaan erilaisilla tiedonhallinnan prosesseilla ja työkaluilla. Silti kaikista prosesseista ja työkaluista huolimatta siihen törmätään jatkuvasti.
Miksikö? Koska kaikki oppiminen ja opitun hyödyntäminen on viime kädessä sidoksissa ihmisiin.
Projekteista oppimisen rajoitteet
Yksikään projekti tai yritys ei sinänsä opi yhtään mitään – ihmiset oppivat. Joka päivä projekteihin osalliset ihmiset tekevät asioita ja tätä kautta oppivat uutta.
Vastaavasti myös oppien hyödyntäminen on aina kiinni ihmisten mahdollisuuksista ja halusta siirtää oppimiaan asioita eteenpäin.
Näitä mahdollisuuksia ja haluja taas rajoittaa ainakin kolme näkökohtaa:
- Ensinnäkin suuri osa projekteissa opitusta on sellaista, jota ihmisten on vaikeaa tai jopa mahdotonta täysin ilmaista. Ja vaikka saadut opit olisivat ilmaistavissa, mikään ei takaa sitä, että ne välttämättä ymmärrettäisiin niin kuin on tarkoitettu.
- Toiseksi työskentelyä projekteissa leimaa usein jatkuva kiire. Ihmiset eivät välttämättä koe heillä olevan aikaa käydä läpi projekteissa opittuja asioita ja yrittää ilmaista niitä.
- Kolmanneksi osaaminen ja tieto on valtaa. Miksi ihminen jakaisi oppejaan, jos se voi heikentää hänen vaikutusvaltaansa ja pahimmassa tapauksessa jopa vaarantaa hänen työpaikkansa?
Toisin sanoen projekteista oppimisen ongelmissa on kyse ennen kaikkea siitä, miten mahdollista ja mielekästä oppien siirtäminen on projektiin osallisille ihmisille. Niinpä niitä ei kerta kaikkiaan voi ratkaista pelkillä tiedonhallinnan työkaluilla ja prosesseilla.
Niiden ohella yrityksissä olisi pyrittävä myös tunnistamaan em. kaltaisia opitun siirtämisen rajoitteita ja hakemaan erilaisia keinoja niiden ylittämiseen.
Tiedonhallinnan työkalut ja prosessit eivät yksin ratkaise projekteista oppimisen ongelmia. Olennaista on myös pyrkiä tunnistamaan ja ylittämään opitun siirtämiseen liittyviä erilaisia käytännön rajoitteita.
Kuva: Gerd Altmann / Pixabay