"Eihän tässä näin pitänyt käydä. Alkuperäinen projektisuunnitelma ei pitänytkään paikkansa. Projektin aikataulu on venynyt ja vanunut. Tavoitteetkin ovat matkan varrella muuttuneet.
Ja meillä kun on prosessit ja toimintamallit viimeisen päälle. Kyllähän nyt niillä projektin kuin projektin pitäisi pysyä hallinnassa.
Onko meillä tosiaan näin kehnoja projektipäälliköitä? Miksi he eivät pysty hallitsemaan projekteja?"
Kuulostaa ehkä tutulta. Asiat eivät projekteissa menekään kuin on odotettu. Helpostihan siinä ajattelee, että kyse on vain projektipäälliköiden osaamattomuudesta.
Eikä ihme. Projektinhallinnan peruskursseista lähtienhän projektit esitetään tarkkaan suunniteltuina systeemeinä, joita on mahdollista ja joita myös tulee hallita tehokkaasti. Siihenhän viittaa myös tuo koko termi "projektinhallinta".
Todellisuudessahan projekteja ei kuitenkaan voi koskaan täysin hallita. Kaikista prosesseista ja toimintamalleista huolimatta.
Projekti ei ole kone
Projekteja ei voi hallita, koska ne ovat alusta loppuun ihmisten tekemää työtä. Yksikään kone ei tee projekteja, eikä yksikään projekti ole kone. Projekteissa on aina kyse niihin osallisten ihmisten toiminnasta – ja ihmisten toimintaa on mahdotonta kokonaisvaltaisesti hallita.
Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö tuota ihmisten toimintaa voisi pyrkiä johtamaan. Päinvastoin. Siitähän projektien johtamistyössä on kyse.
Se tarkoittaa vain sitä, että kukaan ei voi tehdä määräänsä enempää. Teki projektijohto mitä tahansa, tulokset ovat lopulta täysin riippuvaisia kaikista muista projektiin osallisista.
Niinpä itse kunkin kannattaisi aina välillä muistuttaa itseään, että projektien täydellinen hallinta on käytännössä mahdotonta. Se kuuluu ihan asiaan – eikä ole kenenkään vika.
Sen kanssa vain voi ja myös pitää oppia elämään. Organisaation johtoa myöten.
Projektibisneksen kannalta pyrkimys projektien täydelliseen "hallintaan" on turhaa. Sen sijaan olennaista on keskittyä ohjaamaan ihmisten työtä tarkoituksenmukaiseen suuntaan.
Kuva: GuHyeok Jeong/Pixabay