Visiointi on kivaa. On mukava maalailla yleisellä tasolla, miten asiat jonkin projektin jälkeen ovat paremmin. Abstrakteista visioista saa myös hienoja esityskalvoja sidosryhmille esiteltäväksi.
Visiotkin ovat toki tarpeellisia, varsinkin projektien alkumetreillä. Usein lennokkaat visiot ovat jopa välttämättömiä projektin saamiseksi käyntiin.
Innostavilla visiolla voi saada ihmisiä tukemaan projektia. Näin on varsinkin tilanteissa, joissa aiotaan tehdä jotain, jollaista ei ole ennen tehty.
Parhaimmillaan visiot myös helpottavat ihmisiä hahmottamaan, mihin suuntaan projektissa suunnilleen olisi tarkoitus lähteä menemään. Jos ei muuten, niin ainakin antamalla käsitystä siitä, mihin suuntaan EI ainakaan olla menossa.
Varsinaiseksi käytännön tarttumapinnaksi visioista ei kuitenkaan yleensä ole. Korkealentoinen retoriikka sellaisenaan harvemmin riittää ohjaamaan toimintaa.
Projektivisioista konkreettisiksi tavoitteiksi
Jotta projekteja voidaan tehdä, tarvitaan konkretiaa. Abstraktit visiot eivät yksinkertaisesti tuosta vain käänny käytännön toimenpiteiksi.
Visiointi on visiointia, mutta toiminnan ohjaaminen edellyttää maanläheisempää otetta. Ohuessa yläpilvessä lipuminen ei siihen riitä.
Ensimmäinen askel visioiden kääntämisessä käytäntöön onkin pyrkiä konkretisoimaan visio yhdessä projektin keskeisten sidosryhmien kanssa.
Yksi tapa tämän tekemiseen on esimerkiksi pieni mielikuvaharjoitus. Siinä ihmisiltä kysytään, mitä vision toteutuminen voisi projektin jälkeen olla käytännössä tarkoittanut. Mitä asioita projektin jälkeen on siis konkreettisesti saatu aikaan, että visiosta on tullut todellisuutta?
Kun visioitu tulevaisuuden tila on saatu tällä tavalla konkreettisempaan muotoon, on huomattavasti helpompaa aloittaa varsinaisten toimenpiteiden ja tehtävien miettiminen.
Lennokkaat visiot ei yksistään riitä ohjaamaan toimintaa projekteissa. Visiot on lisäksi konkretisoitava käytännön tavoitteiksi yhdessä keskeisten sidosryhmien kanssa.
Kuva: Gerd Altmann / Pixabay